Kun löydät tien todellisen itsesikin ohi, niin löydät taivaan maan päällä

Kun löydät tien todellisen itsesikin ohi, niin löydät taivaan maan päällä.

Oletko joskus miettinyt elämän peruskysymyksiä, kuten mistä tässä kaikessa on kysymys? Tai kuka minä olen ja mihin olen menossa. Tai mikä on elämän tarkoitus. Todennäköisesti olet, koska kautta aikojen ihmiset ovat kysyneet itseltään näitä kysymyksiä. Entä oletko miettinyt, että mikä oikeastaan on henkisyyden tarkoitus tässä kylmässä maailmassa?

Jotkut ihmiset ovat lukeneet kirjoja ja käyneet kursseja ja yrittäneet löytää sitä kautta vastauksia edellä oleviin kysymyksiin (täällä on yhdellä käsi pystyssä). Jotkut ovat liittyneet hengellisiin ryhmiin tai käyneet papin puheilla. Jotkut ovat luovuttaneet ja sen sijaan suunnanneet kiinnostuksensa tositv-ohjelmiin tai jopa päihteisiin ja muihin addiktioihin.

Jotkut ovat kasanneet omaan elämäänsä niin paljon tekemistä, ettei vahingossakaan ole aikaa ajatella mitään syvällistä. Yhteistä näille kaikille ihmisille kuitenkin on se, että he ovat keskittyneet itsensä ulkopuolelle, kun oikea suunta olisi ollut sisäänpäin, kohti ihmisen tietoisuutta.

Tietoisuuden neljä tasoa

Ihmisellä on erään teorian mukaan neljä eri tietoisuuden tasoa. Ensimmäistä voitaisiin kutsua nimellä sisäinen höpöttäjä. Se on se ääni, joka mielessäsi selittää asioita ja joka arvioi, käskee, määräilee ja joka on lähes jatkuvasti äänessä. Se on se ääni, jonka luulet olevan minäsi ääni. Hetkinen – miten niin luulen. Eikös se sitten ole juurikin minän ääni?

Se ääni, joka esimerkiksi laulaa jotain kertosäettä, jonka se sattuu muistamaan tai kuulemaan radiossa, yhä uudelleen ja uudelleen, joskus jopa tuntikausia. Se ääni, joka juuri ennen nukkumaanmenoa, jatkaa työasioiden pohtimista niin ettet saa nukuttua. Joskus se jopa herättää sinut keskellä yötä pohtimaan edellisen päivän tapahtumia tai seuraavan päivän työtehtäviä ja unet jää siltä yöltä väliin.

Se ääni, joka jää miettimään, että miksi sanoin tällä tavalla, enkä tuolla tavalla. Se ääni, joka ilkkuu, kun et pystynytkään pitämään lupaustasi karkittomasta kuukaudesta. Se ääni, joka muistaa verisesti vieläkin sen, mitä Pekka-serkku sanoi sinulle lapsena uusista kengistäsi tai sen, kun puolisosi kertoi hänen äitinsä olevan maailman paras ruuanlaittaja.

Tämä sisäinen höpöttäjä on hyvin harvoin läsnä tässä hetkessä. Se asuu mieluummin suurimman osan ajastaan joko menneisyydessä tai tulevaisuudessa. Se rakastaa velloa menneisyyden epäonnistumisissa ja tulevaisuuden peloissa ja sillä on kyltymätön halu olla aina oikeassa. Tällä sisäisellä höpöttäjällä on myös pakkomielle olla aina tietoisuutesi keskiössä.

No, jos tämä höpöpöpö ei ole minä, niin mikä se sitten on.

Sisäinen höpöttäjä on opittu minä

Sisäinen höpöttäjä on erään teorian mukaan ns. opittu minä eli ego. Sen ajatukset ovat opittu vanhemmilta, sisaruksilta, sukulaisilta, ystäviltä, opettajilta, yhteiskunnalta jne. Ajan kuluessa otat ajatukset omiksesi ja luulet, että ne ovat sinun ajatuksiasi. Samaistut niihin ajatuksiin ja silloin tuo höpöttäjä on niskan päällä.

Valitettavasti ei taida olla keinoa miten sisäisen höpöttäjän saa kokonaan hiljaiseksi. Et voi tuosta vaan lopettaa ajattelemista. Et voi tuosta vaan kontrolloida ajatuksiasi paremmin. Tai voihan sitä yrittää. Jos sanon sinulle, että älä ajattele jäätelöä seuraavaan kahteen minuuttiin. Älä siis ajattele ollenkaan jäätelöä tai mitään mikä liittyy jäätelöön. Jäätelö on nyt poissa sinun ajatuksistasi kokonaan. Ajattele kaikkea muuta kuin jäätelöä…jäätelöä…jäätelöä.

Niin, vaikeaahan se on hallita ajatuksiaan, siksi se ei olekaan oikea tapa. Vaikka kuulostaa kovin kliseiseltä, niin oikea vastaus on hyväksyä sisäisen höpöttäjän olemassa olo, samaistumatta kuitenkaan siihen.

Kehotietoisuus on toinen tietoisuuden elementti

Oletko koskaan ajatellut, että kehon voi kokea kahdella tavalla, ulkopuolelta ja sisäpuolelta. Ulkopuoli tarkoittaa tapaa katsoa kehoa esineen tavoin. Hyviä esimerkkejä ovat lääketieteen ja urheilumaailman tapa katsoa kehoa. Keho nähdään lihaskimppuna, joka yltää yhä hurjempiin fyysisiin ponnistuksiin tai joukkona fysiologisia toimintoja, jotka saavat veren kiertämään ja ravintoaineiden imeytymään.

Sen sijaan kun käännät katseen sisäänpäin, voit aistia ja ”kuunnella” oman kehosi kokemuksia. Olet silloin kehotietoisuudessa. Kehotietoisuus tarkoittaakin juuri kehon aistimusta. Siellä ei ole puhetta, ei muistikuvia, vain kokemuslaatuja, kuten lämpöä, painetta, sykettä jne. Keho aisteineen on aina läsnä tässä ja nyt. Keskittyessäsi kehotietoisuuteen, palaat aina tähän hetkeen. Silloin myös sisäinen höpöttäjä joutuu siirtymään syrjään.

Hengitys on yksi parhaimmista työkaluista kehotietoisuuden löytämiseksi. Hengitys on aina läsnä tässä hetkessä. Hengitys on myös siitä oiva väline, että se on aina mukanasi, koko elämäsi ajan. Et voi koskaan hukata sitä tai unohtaa ottaa sitä mukaan. Se ei myöskään maksa mitään eli se on kaikkien saatavilla nyt ja aina. (Olettaen, että olet elossa.) Hengitys on ikään kuin lanka, joka yhdistää kaikki elämäsi tapahtumat yhdeksi pitkäksi ketjuksi. Hengitystä voidaan pitää eräänlaisena läsnäolon ankkurina, joka tasapainottaa kehon ja mielen silloin, kun kohdistamme siihen tarkoituksella huomion.

Usein emme edes ole tietoisia hengityksestä. Jos meidän pitäisi olla – kuinkahan kävisi? Yritäpä joskus hengittää tietoisesti viisi minuuttia. Laita vaikka puhelimen ajastimeen hälytys ja vain istu ja hengitä tietoisesti. Kun viisi minuuttia on kulunut ja olet koko ajan hengittänyt tietoisesti niin, ettei ajatustakaan ole tullut mieleesi, niin onnittele itseäsi. Olet niiden harvojen ihmisten joukossa, jotka tähän pystyvät. Me muut vielä harjoitellaan lisää… Huh. Onneksi meillä on viisas keho, joka hoitaa tämänkin asian ihan pyytämättä.

Tietoisuuden kolmas taso

Olemme siis käsitelleet kaksi ensimmäistä tietoisuuden tasoa; sisäisen höpöttäjän ja kehotietoisuuden. Nyt otamme käsittelyyn kolmannen tason, joka on havainnoiva itse. Kerroin sinulle aiemmin, ettet ole se ääni, joka puhuu päässäsi. Se on sinusta erillinen ilmiö, sisäinen höpöttäjä ja erilaisten harjoitusten avulla pystyt tarkastelemaan sitä ja sen puheita kauempaa.

Mikä tai kuka on se taho, joka pystyy tarkastelemaan mieltä kauempaa tai kehon liikkeitä hengityksen tahtiin. Se taho olet Sinä itse. Havainnoivan itsen eli Sinun itsesi etsiminen, löytäminen ja vakiinnuttaminen on erittäin merkittävä askel henkisellä tiellä.

Havainnoivan itsen löytäminen on myös se paikka, josta voimme katsella sisäisen maailman tapahtumia. Sieltä katsoessa ajatukset näyttäytyvät vain ohimeneviltä ajatuksilta, tunteet vain ohikiitäviltä tunteilta ja kehon aistimukset vain, noh, kehon aistimuksilta. Opimme näkemään ajattelun, tunteet ja aistimukset jatkuvan muutoksen alaisina tapahtumina, joihin ei tarvitse samaistua. Voimme katsoa jopa sisäistä kuohuntaa samoin kuin vaikka kuohuvaa koskea. Katsomme sitä rannalta astumasta siihen.

Havainnoivan itsen vakiinnuttaminen on kaikkein vaikein vaihe. Ei riitä, että ajattelet katsovasi mielen sisältöä etäältä. Ei riitä, että suunnittelet tekeväsi hengitys- tai läsnäoloharjoituksia. Ja siihen liittyy vielä se, että sisäinen höpöttäjä tekee kaikkensa, jotta et tekisi mitään harjoituksia. Se keksii tekosyitä miksei kannata juuri nyt harjoitella. Se tuo mieleesi kaikki tekemättömät työt ja syyllisyyden niistä. Se tuo mieleesi lempisarjasi Netflixistä ja vakuuttaa sinulle, että harjoituksen voi tehdä sitten myöhemmin. Jos näin käy, niin hymyile ja kiitä sitä mielipiteistä, mutta tee harjoituksia.

On monta tapaa etäännyttää itsensä sisäisestä höpöttäjästä, mutta mielestäni hauskin tapa on nimetä tämä sisäinen puhuja. Olemme käyttäneet siitä nimitystä sisäinen höpöttäjä, mutta mikään ei estä sinua nimeämästä sitä uudelleen itsellesi hauskimmalla tavalla. Kun sisäinen höpöttäjä aloittaa illalla jatkuvan vatvomisen vaikka työasioista, niin voit sanoa sille: ”Kuules Lissu, kiitoksia vain mielipiteistäsi, mutta nyt minä menen nukkumaan. Jatketaan aamulla.” Pystyt sen avulla vielä paremmin ajattelemaan sisäisen höpöttäjän erilliseksi sinusta. Huumorin avulla pystymme hellittämään myös tarpeettomasta vakavuudesta ja suhtautumaan itseemme vähän rennommin.

Neljäs tietoisuuden taso on taivas maan päällä

Neljäs tietoisuuden taso on vähän vaikeampi hahmottaa. Ja ennen kuin voit sen löytää, pitää sisäinen höpöttäjä olla jo tunnistettu ja edes ajoittain hallittavissa. Mietipä hetki, että kun sisäinen höpöttäjä ei tarinoi päässäsi, niin mitä siellä on sen tilalla. Onko siellä hiljaisuus? Onko siellä ”ei mitään” vai onko siellä ”kaikki”? Siellä on jotain tilalla ja se on Tietoisuuden perusta. Se on neljäs tietoisuuden taso. Sitä voi hyvin verrata taivaaseen ja saatkin varmaan paremman käsityksen siitä vertauskuvasta.

Ennen kuin tiesit mitään näistä tasoista ja höpöistä, mielesi taivas oli pilvessä, ikään kuin yhtenäisen pilvimassan peittämä. Ei näkynyt pilviä eikä sinistä taivasta. Kaikki oli vain harmaata massaa. Kun hiljalleen opit hallitsemaan mieltäsi, niin opit erottamaan erilaisia pilviä toisistaan. Tuossa on ajatuspilvi, tuossa tunnepilvi ja tuossa kehon aistimuspilvi jne. Erilaisten harjoitusten avulla opettelet havaitsemaan ja erottelemaan pilvet yhä selkeämmin. Pikkuhiljaa, kun harjoitat mielesi pilvitarhaa, niin taivas siellä taustalla alkaa hiljalleen selkiintymään. Näet pilvien välissä yhä enemmän ja enemmän sinistä taivasta. Tämä sininen taivas on se neljäs taso; tietoisuuden perusta. Ja kun jatkat harjoituksia, käy vähitellen niin, että ajoittain taivas näyttäytyy täysin selkeänä ja pilvettömänä. Tämän tilan löytäminen ja tunnistaminen on mielestäni yksi keskeinen henkisyyden harjoittamisen tavoite.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.